Bongaan useita mielenkiintoisia töitä kuvanveistäjä Anneli Sipiläisen 75-vuotisjuhlanäyttelyssä.

Yksi työ puhuttelee minua erityisesti. Se on ”Äiti maan lapset” viime vuodelta.

Näen eläimessä naarassuden. Sen rinnat pullistelevat maitoa, ja kaksi pientä ihmishahmoa ojentelee käsiään kohden roikkuvia rintoja. Tunnistan veistoksessa mytologian Romuluksesta ja Remuksesta - veljeksistä,  jotka perustivat Rooman kaupungin. He kasvoivat suden hellässä huomassa.

Anneli Sipiläinen on luonut suden ja ihmisten välille mielenkiintoisen visuaalisen vuoropuhelun. Susi on kooltaan monumentaalinen verrattuna miniatyyrimäisiin ihmishahmoihin. Se on jähmettynyt paikoilleen, mutta ihmishahmot ojentelevat käsiään eloisesti.

Veistoksen materiaalit ovat myös mielenkiintoisia: puinen susi, ihmiset pronssia. Pehmeää pintaa ja kovaa metallia. Sudessa näkyy taltan työstöjäljet, jotka elävöittävät hahmon raskasta liikkumattomuutta. 

Minun on pakko kokettaa suden pintaa. Tunnen kuopat ja viillot. Ja lämmön, ikään kuin susi eläisi puisessa hahmossaan. En hämmästysi laisinkaan, jos se pelästyisi kosketustani ja hypähtäisi alas jalustaltaan.

Tulkitsen veistoksen kunnioituksena luontoa ja elämää kohtaan. Aihe myös houkuttaa pohtimaan historiasta niin tuttua nousun ja tuhon aaltoliikettä.

Mitä muuta Anneli Sipiläinen kertoo tällä veistoksellaan meistä ihmisistä? Käy kuuntelemassa susirouvan ja sen ihmislasten tarinaa.

Näyttely on avoinna Hyvinkään taidemuseossa 29.3. asti. Museon verkkosivuilta löydät Anneli Sipiläisen haastattelun.

Kuvat: Leena-Liisa Lehikoinen, 2015