Olen pitänyt taukoa taidebongauksessa. Nyt lähden kaupungille ”sillä silmällä”.

En ole aikoihin käynyt Suomen kansallismuseossa. Kuljen esihistorian näyttelyn kautta meidän aikaamme lähemmäksi, keskiajalle 700 vuoden päähän.

Astun hämärään saliin. Tuoksu vie jo kauas. Täältä minä löydän tämän museon minua eniten koskettavat esineet: puuveistokset.

Aloitan katseluni heti ensimmäisestä veistoksesta. Pyhän Martti ratsastaa hevosellaan niin kuin on ratsastanut jo 1300-luvun alkupuolelta. Kävelen veistosriviä eteenpäin. Yhä vain lisää pyhimyksiä. Kaikki miehiä. Tuossa Pyhä Yrjö taltuttaa lohikäärmeen. Yrjön hevosen häntä on kadonnut vuosisatojen saatossa. Käännyn seuraavalle riville. Tiedän jo mitä etsin.

Siellä he ovat.  Anna ja Maria - kristillisen maailman äiti ja tytär.

Pysähdyn veistoksen eteen. Tekstissä kerrotaan: ”Maria / Anna-kaappi Urjalan kirkosta. Sääksmäen mestari n. 1450. Mestari on uudistanut 1200-luvun Maria-alttarikaapin muuttamalla Marian Annaksi ja Jeesuksen Mariaksi. Marian sylissä ollut Jeesus-lapsi puuttuu. Kaapin väritys on 1400-luvulta. Ovien veistoksissa on kuvattu Marian ilmestys, Marian ja Elisabethin kohtaaminen, enkelien ilmoitus paimenille, Itämaan tietäjät ja Jeesuksen temppeliin tuominen.”

Mitä on mahtanut Sääksmäen mestari ajatella talttaansa käyttäessään? Hyräilikö hän virsiä, kun lastut putoilivat maahan ja syntyi kauniita kuvia? Entäpä kun taltta tökkäsi oksankohtaan. Kuuluiko pehmeästi ”Donnerwetter” vai terävät ärrät suomalaisittain? Antoiko kirkkoherra ohjeita selän takana: ”Lite mera där och där. Nu är det bättre.”

Pohjanperämme oli jo silloin kansainvälinen. Sääksmäen mestarikin tunsi lyyppekkiläisten kollegoittensa tuotantoa ja käytti niitä esikuvinaan. Hän itsekin saattoi olla kotoisin Pohjois-Saksasta.

Mitäpä liikkui kirkkokansan mielessä? Alttarikaapin punainen, sininen ja valkoinen väri hehkuivat hämärässä kivikirkossa. Pappi saarnasi kielellä, josta lounaissuomalainen rahvas ei saanut yhtään tolkkua. Oli aikaa katsella kauniita kuvia. Kirkkokin oli vaikuttava kokemus, sillä kodit olivat matalia hirsimökkejä.

Alttarikaappi kertoo taivaallista tarinaa, mutta keskiajan kansa tunsi luonnon mahdin. Kun talonpoika lähti metsälle tai kalalle, hän lepytteli Ahtia ja Tapiota. Kotitontutkin pidettiin hyvällä tuulella tilkalla lypsytuoretta maitoa.

Ylösnousemukset, paratiisit ja helvetit iskostettiin mieliimme tulevien vuosisatojen kuluessa.

Suomen kansallismuseo on avoinna ti-su klo 11-18.  http://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo

Kuva: Leena-Liisa Lehikoinen, 2015