Kuljen Hesperian puistossa. Kävelytie nousee kohden rinnettä, jota reunustaa aaltomainen kallio. Sen vieressä on muistomerkki presidentti Urho Kekkoselle.

Pekka Jylhän tekemä muistiomerkki ”Lähde” on ollut paikallaan vuodesta 2000. Minä olen kulkenut sen ohi lukemattomia kertoja.

Nyt muistomerkki pysäyttää minut.

lahde.jpg

Kierrän vesiallasta ja katselen sitä reunustavia tankoja. Niissä on kahdet käsiparit kämmenet alaspäin kuin suojelemassa kevättuulessa värisevää vettä.

Kiertäessäni vesiallasta ympäri hahmotan sen ovaalia muotoa. Se on kyynel.

Kyynel tuo mieleeni muiston. Nojailen Seurasaaren sillan kaiteeseen ja nautiskelen kevättalven auringonpaisteesta. Tamminiemen portista astuu ulos suoraryhtinen mies. Tunnistan hänet jo kaukaa. Hän on parisen vuotta aikaisemmin eläköitynyt UKK - Urho Kaleva Kekkonen.

Seuraan uteliaana Kekkosen tuloaan siltaa kohden. Hän kävelee ripeästi, mutta askeleet ovat lyhyet ja tahti nykivä.

Olen yllättynyt, kun hän pysähtyy kohdalleni ja toivottaa minulle hyvää päivää. Katson häntä suoraan silmiin. Hätkähdän. Minne hänen silmänsä katsovat?

Ennen kuin ehdin vastaamaan Kekkosen tervehdykseen, hän on jo kääntänyt minulle selkänsä.

Hetken kuluttua Tamminiemen portista juoksee ulos kaksi miestä. He saavuttavat Kekkosen puolessa välin siltaa. Kolmikon matka jatkuu Seurasaareen.

Kuva: Leena-Liisa Lehikoinen, 2015