Seison niukkaeleisen valokuvateoksen edessä.

Minä pujahdan sisällle kuvan maailmaan. Olen huoneessa. On hiljaista, mutta olen kuulevinani ulkoa kantautuvien askelten kaiut. Ikkunan äärellä istuva nainen ei huomaa minua. Kädet ristissä hän katselee kaukaisuuteen.

Nainen on Elina Brotherus. Kameran itselaukaisimen johto näkyy kuvan alanurkassa kuin allekirjoituksena.

Seinällä on keltaisia tarralappuja ja Ranskan kartta.

Kumarrun lappujen ääreen ja luen:  "Il y a 12 ans j´étais ici..." Lapuilla on Elinan kertomus 12:sta vuodesta Ranskassa. Yritän ymmärtää hänen kertomustansa.

Ahaa, hänhän summaa yhteen mennyttä! Elämä ei olekaan ollut sitä mitä hän oli toivonut. Unelmat eivät ole toteutuneet.

Kuvassa Elina on puolittain kääntänyt selkänsä tarinalleen. Mistä hän tällä eleellään haluaa kertoa?

Tämä valokuvateos myös porautuu minuun taidehistorioitsijana. Mieleeni tulevat alankomaalaiset 1600-luvun laatukuvamaalaukset. Pensseli on vaihtunut kameraan, mutta luonnonvalon käsittelyssä ja asetelmassa on kosketuspintaa laatukuvamaalaukseen.

Minä odotan Elina Brotheruksen uusia teoksia ja toivon hänelle toteutuvia unelmia.

Näyttely on esillä Galleria Amassa Helsingissä tämän viikon loppuun asti, 1. päivään helmikuuta.

Kuvassa on yksityiskohta teoksesta.

Kuva: Leena-Liisa Lehikoinen, 2015