Olen otsikoinut tämän blogini Anita Snellmanin vuonna 1983 maalaaman työn mukaan.

Kävin tänään lounastunnillani nauttimassa "sielunruokaa" Snellmanin retrospektiivisessa näyttelyssä Amos Andersonin taidemuseolla. Sainkin ahmia yllinkyllin, sillä näyttely oli huikaisevan kaunis!

Mielenkiintoinen osa näyttelyä olivat omakuvat. Ne kertovat Snellmanin tarinaa nuoresta opiskelijatytöstä maailmannaiseksi, joka "valitsi rohkeasti oman tiensä taidemaailmassa, välittämättä säännöistä, trendeistä ja totutuista kaavioista" - kuten esittelytekstissä kerrotaan.

Minun suosikkini on omakuva vuodelta 1961. Punaisen ja vihreän kontrastissa on juuri sellaista harmonista ristiriitaa, mikä minusta kuvastaa Snellmanin rohkeutta taidemaalarina.

Myöhemmin Snellman sijoitti itsensä osaksi kosmisia maalauksiaan: tähtitarhojaan ja maailmankaikkeuksiaan. Aurongonnousun vartijassa (1978) kiitää alaston naishahmo kohden oranssia auringonkehrää.

 

 

 

 

 

 

 

Kuvat: Leena-Liisa Lehikoinen, 2015