Kiertelen ja katselen Seppo Fräntin omasta taidekokoelmastaan kokoamaa näyttelyä Lapinlahden entisessä psykiatrisessa sairaalassa. Lähes kaksisataa vuotta vanha rakennus herättää mielenkiintoni jo porraskäytävässä. Näyttely, jota varten olen tullut tänne ensimmäistä kertaa, vie minut mukaansa heti ensimmäisessä huoneessa.

Puolivälissä kierrostani astun pieneen huoneeseen, jossa on kasvokuvia kolmella seinällä. Aurinko heittää puiden varjoja lattialle. Hetki pysähtyy.

Katselen kasvokuvia. Niissä on herkkyyttä ja haurautta, mutta myös voimaa ja karkeutta. Minun on jollain tavoin päästävä näiden Olli Mattilan vuosina 2008–2014 tekemien kasvojen ”iholle”. Siispä alan laskea niiden määrää.

Pääsen lukuun 80 ja laskiessani minulle hahmottuu oivallus: Nämä kuvat antavat kasvot täällä sairaalassa olleille potilaille. Tämä on upein taideteos tässä näyttelyssä!

Oivallukseni laajenee muistoihin kesätyöstäni psykiatrisessa sairaalassa. Mieleeni nousee unohtuneita kasvoja. Mitäköhän heille kuuluu nyt kolme vuosikymmentä myöhemmin? Sille tummahiuksiselle naiselle, joka puhui vastoinkäymisistään, kun pesimme yhdessä ruoka-astioita osaston keittiössä. Entäpä sille aranoloiselle miehelle, jonka elämä pysähtyi, kun hän poliisina joutui viemään suruviestin työtoverinsa itsemurhasta tämän kotiin. Muistan hänet istumassa keinutuolissa osaston päivähuoneessa. Hän oli lähdössä pois sairaalasta, hieman pelokkaana mutta onnellisen tuntuisena.

Haava – häpeättömästi taiteen puolesta on avoinna vielä tämän viikon, sunnuntaihin 29. toukokuuta asti klo 13-19. Osoite on Lapinlahdentie 2, Helsinki.

Seppo Fränti esittelee näyttelyä ke 25.5. klo 13 ja pe 27.5. klo 15.

Valokuva: Leena-Liisa Lehikoinen, 2016