Terästä akryylilaatikon runkona, jätemuovia ja rakkolevää laatikon sisällä. Se on Jussi Heikkilän teos "Helsinki".

Taideteos on kaunis niukkaeleisessä ja harmonisessa muotokielessään, mutta minua se nyt puhuttelee asiatasolla. Muovin ja levän minä tulkitsen Helsingin rantoja hyväileväksi Itämereksi. Kaari on kuin mereltä rannikolle päin katsottuna horisontti, jossa siintää kaupunki. Minun ajatukseni kulkevat nyt horisontista toiseen suuntaa, Itämeren ulapoille.

Helsinki%20%281993%29%20Jussi%20Heikkil%

Hätkähdätkö, kun väitän, että Itämeri on maailman saastunein meri? Kyllä, näin on. Jos Itämeri olisi ihminen, sen hengitys korisisi pahasti. Typpikuormat rehevöittävät matalaa Itämerta, eikä sen harvoisssa syvänteissä ole elonmerkkejä.

Jussi Heikkilä on asetellut taideteokseensa merenvihreää jätemuovia. Se on kaunista taidetoksessa, mutta hirvittävä materiaali merissä. Tälläkin hetkellä Tyynellämerellä pyörii muovijätelautta, joka on suurempi kuin Yhdysvaltojen Teksasin osavaltio. Siis 696 241 neliökilometriä eli kaksi kertaa Suomen pinta-ala.

Ja lisää faktaa: Vain 30 prosenttia merien muovijätteestä kelluu, suurin osa vajoaa pohjaan. Muovi myös tappaa mereneläviä, sillä hajotessaan se muuttuu mikroskooppisen pieniksi, planktonia muistuttaviksi hiutaleiksi.

Jussi Heikkilä on käsitetaiteen mestari. Luonto on läsnä hänen teoksissaan. "Helsinki" kuljetti minut synkille vesille, mutta näyttelyssä on monia töitä, jotka stimuloivat positiivisesti. Olen napannut videoklipin näyttelysalista, jossa "Helsinki" on heti klipin alussa oikealla. Katsele videota YouTubessa.

Observations-näyttelyssä on esillä töitä neljältä vuosikymmeneltä. Näyttely on esillä Taidehallissa Helsingissä 13.3.2016 asti. Suosittelen!

Kuva ja video: Leena-Liisa Lehikoinen, 2015