Kierrrän Jukka Mäkelän näyttelyssä. Esillä on nelisenkymmentä maalausta.

Kierrän ja katselen. Istahdan alas ja katselen.

Ja kierrän vielä pari kierrosta lisää, sillä yritän ymmärtää, miksi en saa otettaa näihin maalauksiin. Miksi ne eivät puhuttele minua?

Pysähdyn Collection-nimisen maalauksen eteen. Se huokuu harmoniaa. Viiva elää, ja värit hengittävät. Jos kuulisin tämän maalauksen, niin se olisi huilumusiikkia. Kirkasta ja keveää klassista musiikkia.

collection.jpg

Lähden vielä uudemmalle kierrokselle ja nyt tiedän, mitä estin.

Minä kaipaan elämän rosoisuutta - tai ainakin kauneusvirheitä. Voinko määritellä nämä maalaukset täydellisen kauniiksi?

 

Näyttely on esillä 11.10. asti Helsingin taidehallissa.

Kuva: Leena-Liisa Lehikoinen, 2015