"Tosi mielenkiintoista", kuulen jonkun sanovan selkäni takana. Juuri näin. Minä olen jo hetken huokaillut ihastuksesta.

Karoliina Hellbergin maalauksessa "Kolme huonetta" on kaikki kohdillaan: vastavärien harmonia, arkkitehtoninen tilankuvaus, suurien väripintojen intensiivisyys ja yksityiskohtien runsaus.

Katselen maalauksessa huonetta, josta erkanee käytävä ja ovi. Huoneen seinällä on taulu. Siinä on tämä hetki: talven suttuinen harmaus ja tuulen puhuri, joka puistelee kahta paljasta puuta.

Katseeni kulkee taulusta kohden oviaukkoa, jonka läpi näen naisen häikäisevän sinisen veden äärellä. Sielläkin on kaksi puuta, palmuja, jotka kurottautuvat kohden taivasta.

Nyt huomaan lisää mielenkiintoisia yksityiskohtia. Taulun ja oviaukon välissä on kehyksissä näkymä kahdesta ihmisestä, jotka ovat ikäänkuin saunan lauteilla. Onko sekin maalaus vai peilikuva heistä?  Onko nurkan takana turkkilainen kylpylä piilossa katseilta?

Maalaus viettelee yhä enemmän mielikuvitustani: Miksi koira maata rötköttää lattialla kuin kuolleena? Sen takana on kaatuneena ihmistä esittävä veistos. Mitä on tapahtunut?  Ihmisiä esittäviä veistoksia on lisää talvea kuvaavan taulun alla. Ne ovat kuin esille laitetut museoesineet.

Katseeni lähtee uudelle kierrokselle. Kertakatselulla en saa tästä maalauksesta kyllikseni.

Näyttely "Ville" on esillä HAM galleriassa Helsingissä 28.2.2016 asti.

Kuva: Leena-Liisa Lehikoinen, 2016

#HAMHelsinki