Katselen Leila Sarolan ottamia matkakuvia Viipurista ja Leningradista. Kuvat ovat reilun 60 vuoden takaa.

Sarola ja linja-autollinen muita suomalaisia olivat ensimmäiset turistit rajan tuolla puolen sitten sodan.

Ihmeteltävää siis riitti puolin ja toisin.

Minä puolestani ihmettelen kuvien onnistuneita sommitteluja. Sarola nimittäin otti valokuvia ensimmäistä kertaa elämässään. Hän oli saanut kameran lainaksi matkaa varten.

Jäätelönmyyjät valikoituvat parinkymmenen kuvan joukosta siksi, että kuvaan on tallentunut elämänmakuinen hetki. Myyjät eivät huomaa, että Sarola ottaa heistä kuvan. He ovat täysin uppoutuneita tehtäväänsä. Voin melkein kuulla kopeikoiden kilinän. Hyvin on jäätelöä myyty.

Kuvan lähes harras tunnelma on taustan näyteikkunoissakin. Siinä on viipurilaisille herroille solmioita katseltavaksi.

Palaan takaisin jäätelönmyyjiin: Mistäköhän päin Neuvostoliittoa he olivat muuttaneet Viipuriin? Miten he kokivat uuden kotikaupunkinsa? Asuuko heidän jälkeläisiä yhä kaupungissa?

Leila Sarolan Minä muistan -näyttely on esillä Hyvinkään taiteilijaseuran Promenadigalleriassa 22.2. asti.

Kuva: Leena-Liisa Lehikoinen, 2017