Värien utu. Hiljainen aineettomuus. Ja yht'äkkiä silmä tavoittaa pehmeän, mutta vahvasti läsnä olevan viivan.
Tuomo Laakson maalaus on värin, valon ja varjon asetelma. Siinä ei ole muita konkreettisia muotoja kuin viiva. Se viettelee katsojaansa vuoropuheluun ja miksipä ei myös romanttisiin tulkintoihin. Onko tässä hetki ennen yön laskeutumista?
Laakson teoksille on tunnusomaista näennäinen tyyneys, mutta sileän pinnan alla kuitenkin kiehuu. Siitä minä en halua tietää mitään. Minä vain nautin hartaasta tunnelmasta.
Laakson töitä ehtii vielä nähdä ensi sunnuntaihin, 25. tammikuuta, saakka Galleria Katariinassa Helsingissä.
Kuva: Leena-Liisa Lehikoinen, 2015
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.