Korut vievät huomioni ensivilkaisulla. Ihailen rannerenkaita, joissa on läpinäkyvän hartsin sisällä tuohta, puunlehteä ja linnunsulkaa.

Korut hengittävät pohjoisen luontomme ilmaa. Niissä on pakkasen purema odotus auringonpaisteesta.

Koruja tutkiessani mietin taiteilijan, Ilona Treimanin, suhdetta luontoon ja elämään.

Ilona on taidegalleriassa ja tulee luokseni. Ryhdymme keskustelemaan näyttelyssä esillä olevista maalauksista - onnekseni, sillä keskityin täysin koruihin ja maalauksia silmäilin ohimennen ja ylimalkaisesti.

Ilona esittelee minulle maalauksiaan, ja minä alan nähdä niitä pintaa, tekniikkaa ja värejä syvemmälle. Ja ohi minun oman maailmani.

Ilona kertoo isoäidistään ja tämän yhdeksästä lapsesta. Stalinin aikakaudesta, perheen pakkosiirrosta Siperiaan ja paluusta Tallinnaan. Ilona kertoo myös äidistään ja tyttärestään. Kuuntelen Ilonaa ja katselen maalauksia.

Oivallan punaisen värin merkityksen. Sehän on elämän punaa! Siinä on ilon ja surun sävyjä.

Näyttely Jää on esillä Hyvinkään taitelijaseuran Promenadigalleriassa 15. maaliskuuta 2017 asti.

Kuvat: Leena-Liisa Lehikoinen, 2017