Ajan kolmostietä kohden etelää. Metsän taakse painuva aurinko värjää nurmen, juuri lehtensä avanneet puut hehkuvat kirkkaan vihreinä, taivas loistaa sinisenä.

Tuuli pölläyttää hiekkaa tiellä. Hätkähdän. Minähän olen jo kokenut tämän.

Marjaana Orkoneva on luonnut saman tunnelman maalaukseensa "Tuulenpuuska". Voisin kääntää autoni tielle, joka vie maalaistalolle.

Ohitan punaisen ja keltaisen talon. Tervehdin avonaisen ikkunan äärellä seisovaa miestä ja ikkunalaudalle hypännyttä kissaa, joka tuijottaa kuhertelevien lintujen lentoa.

Ups!  Minun on varottava tien reunassa naisen ja lapsen edellä kulkevaa koiraa. Se saattaa innostua ryntäämään autoni perään ja haukullaan vielä pelästyttää hevosen laitumella.

Tuulenpuuska kuljettaa pilvipalleroita edellään, lehyttelee ikkunaverhoja ja mekon helmoja. Taivaalla liitelevän siivekkään neitokaisen on pidettävä kaksi käsin kiinni lipputangosta, jotta tuuli ei veisi häntä mukanaan.

Olen ajanut kylään, jossa on toukokuu ja lapsuukesistä muistona säilynyt innostunut odotuksen tunne. Kesä on edessä - pitkä ja lämmin kesä. Elokuun sametti-iltoihin on vielä aikaa.

Marjaana Orkonevan väripaletti antaa voimaa. Haluan tallentaa sen itseeni ja kaamoksen aikaaan voin kuvitella silmäni sulkemalla ajavani hiekkatietä pitkin takaisin kylään.

Sydämeni laulu - Naivistit Iittalassa 2015 -näyttely on avoinna koko kesän 23. elokuuta asti.

Kuva: Leena-Liisa Lehikoinen, 2015